Euroviisuista

Kun viisut nyt uhkaavasti lähestyvät, niin meninpä minäkin YLE:n sivuille viisubiisejä selaamaan. Sieltä avautui kaikkien osallistujamaiden kappaleet videoesityksinä. Kuuntelin pitkään ja hartaasti ja löysin kuin löysinkin omat suosikkini. Niitä ralleja olenkin sitten kuunnellut ihan kyllästymiseen saakka – liekö itse kisassa enää mitään jännitettävää - paitsi tietyysti se, että pärjääkö omat suosikit.

Yleisesti minusta tänä vuonna kilpailukappaeiden taso on kova, eikä mukana ole sitä perinteistä eurohumppaa juuri ollenkaan, vaan kaikki valtiot ovat laittaneet mukaan parhaansa, yleensä nuoren artistin, joka on jo kuulu omassa maassaan. Mutta kyllä latteuksiakin mahtuu mukaan ja huumoriakin, tottakai.

Mielestäni suurimman floppauksen tekivät erityisesti Iso-Britannia ja Ruotsi. Brittien lentohenkinen kasikytluvun jumputus oli kaikkea muuta kuin korvia hivelevä nautinto, joten jouduin valitettavasti lopettamaan kuuntelun kesken kaiken. HUH, luulisi, että musiikin ihmemaasta ihan oikeasti voisi löytyä kunnon artistejakin. Vai käviköhän niille vain Sillanpäät, eli bändi on aina muuten tosi hyvä, mutta viisuihin laittoivat juuri sen kamalimman kappaleensa. Mene ja tiedä.

Ruotsin kappaletta lienee jollain taholla kehuttu hyväksi ja vedonlyöntitoimistoissa se onkin voittajaehdokkaiden kärjessä. Itseeni kappale ei kolahtanut juuri ollenkaan, sillä abbamaiset kopiot on jo nähty ja kuultu moneenkertaan. Ja tämä oli juuri sitä. Asiaa ei juurikaan auttanut laulajan imelähkö pikkutakki ja suurehko rintakoru – vai miksikö sitä voi sanoa?!?. Kyllä tässä on varmaan hittibiisin ainekset, mutta ei kuitenkaan mitään uutta.

Mielestäni kisan ehdottomasti paraimpiin esityksiin kuuluvat Serbia, Unkari, Bulgaria, Malta ja Irlanti.

Serbian Marija Serivoficin tulkitsemana kappale ”Molitva” (rukous) oli aivan fantastinen. Joka kerran kuullessani kappaleen, minulla menee kylmät väreet selkää pitkin. Aivan ihana! Ja mikä ÄÄNI! Erikoisplussana kappaleessa on tietenkin kaunis ja sointuva serbian kieli. Toivon totisesti, että muutkin eurooppalaiset ovat kanssani samaa mieltä ja äänestävät Serbian finaaliin ja sitä kautta voittoon!!! Joka tapauksessa toivon, että Marijasta kuullaan myöhemminkin lisää.

Unkarilla on tänä vuonna edustuskappaleenaan bluesia. Magdi Ruszan ääni hivelee korvia. Kävi tässä kisassa sitten miten tahansa, minä ainakin yritän löytää tämän artistin musiikkia lisää. Toivon kuitenkin Unkarin selviävän fiaaliin saakka.

Bulgarian kappale on rytminen ja etnovaikutteinen. Mistä kulttuurista, sitä en osaa sanoa, mutta lopputulos on mahtava. Elitsa Todoroja ja Stoyan Yankoulov takovat rumpujaan ja samalla Elitsan kaunis ääni vie kappaletta eteenpäin. Lisää tällaista!

Maltan kappale on vauhdikas ja mukaansatempaava. Jostain syystä tykästyin siihen. Irlannilla taasen on keltiläistä musiikkia, tosin laulettuna englanniksi. Koska pidän tämän tyylin musikista, jossa on myös paljon soittimia, jotka ovat valtakulttuureille erilaisia, oli tämäkin mukavaa kuunneltavaa.

Hauskimpiin esityksiin taas kuuluu Ukrainan kappale, jossa on myös hyvin tarttuva sävel ja paljon huumoria mukana. Siitä ei kertakikkiaan voinut olla pitämättä :-). Romanialla on romanttinen kappale, joka on esitetty kuudella eri kielellä. Rytmi saa tanssimaan ja kielet tuovat hauskan eurooppalaisen mausteen. Tietenkään romaniankieltä ei tässä laulusa ole unohdettu.

Muita kappaleita joista pidin oli Espanjalla, joilla 4 latinopoikaa esittää mukavaa latinopoppia. Olihan sitä mukava katsella. Kreikalla taas oli takuuvarmaa viisukamaa, rytmikästä, hieman kreikkamaista ja tanssittavaa. Ihastuin myös Georgian kappaleeseen.

Suomen kappaleesta sanon sen, että kyllä Hannalla on aivan mahtava ääni ja tulevaisuutta edessään musiikkimarkkinoilla. Nähtäväksi jää, miten eurooppalaiset ottavat tämän meidän lupaavan artistimme vastaan...

Kotiseutumatkalla (29.4.2007)

Kävimme kotiseutumatkalla tutustumassa minun kotiympäristööni. Laitan tähän blogiin muutamia kuvia ja hieman selitystä reissultamme. Loput kuvat laitan picasa-albumiini.

Ensimmäinen pysähdys oli Taipalsaaren Leväsen sillalla. Se on kuulema merkitty jossain tilastoissa yhdeksi Suomen kauneimmista paikoista. Valitettavasti ottamani kuva ei tuo paikan kauneutta esille, koska oli erittäin pilvinen päivä. Sillan molemmilla puolilla on kuitenkin Saimaa, joten maisemat ovat mahtavat. Vesi seuraakin mukavasti koko matkan Lappeenrannasta Suomenniemeelle saakka, joka siis oli matkamme pää. Ajelimme mutkaisempaa pikkutietä pitkin, tai siis minä ajoin, jotta toinen sai katsella rauhassa maisemia ja ottaa valokuvia.

Seuraava pysähdyspaikkamme olikin sitten Savitaipaleen puolella Kaijanlammen pysähdyspaikalla. Näppäsin sieltäkin kuvan, mutta tuulista ja kylmää oli tänäänkin.

Sitten vuorossa oli Kärnäkoski, lotjasatama, vanha vuorilinnoitus ja Aleksandr Suvorovin rakennuttama linnoitus. Suvorov rakennutti linnoituksen vuonna 1793. Se on osa suurempaa linnoituskokonaisuutta, joita rakennettiin Suomen itärajalle silloisen Pietarin puolustuslinjalle. Linnoituksessa kesäasukkeina on kymmenpäinen lammaslauma pitämässä huolta valleista. Aika kätevä tapa leikata ja lannoittaa nurmikkoa samalla. Lotjasatama on peräisin kaudelta, jolloin metsäteollisuus oli Suomessa suuri teollisuuden muoto. Kaukaan tehtaat hankki maan Kuolimojärven ympäristöstä saatavan puutavaran siirtoon hinaajilla ensiin rantaan ja sieltä lyhyttä maarataa pitkin Saimaalle. Kun toiminta loppui, hinaaja-lotjat jätettiin satamaan lahoamaan. Lotjien jäännökset näkyvät yhä vieläkin satamassa.

Vuorilinnoituksesta en nyt tähän hätään löytänyt paljon historiikkia. Savitaipaleen nettisivuilla sanottiin, että se liittyi Suvorovin linnoitusketjuun. Kokolailla Vuorilinnoitus oli kuitenkin jo paljon rapistuneempi, kuin itse linnoitus. Vuoren päällä oli kuitenkin mahdollista nähdä jonkinlaiset vallit.

Sitten pysähdyimme pikaisesti Partakoskella, joka myös kuului aikanaan Suvorovin linnoituskejuun. Itse en kuitenkaan tiedä, missä linnoitus siellä sijaitsee. Ihailimme kuitenkin Partakosken kuohuja ja kaunista vanhaa siltaa. Metsäteollisuuden aikaan myös Partakoskea käytettiin tukkien uittamiseen Kuolimolta Saimaalle. Nykyisin se ei enää onnistuisi, sillä koskeen on palautettu kivet.

Matkamme pää olikin sitten Suomenniemellä. Äitmuori lähti näyttämään meille monta löytämäänsä pilkkipaikkaa, eli kauniita pikkulampia, joita oli metsän siimeksessä. Vierailimme Laihalammella ja lammella, joka oli sähkölinjan alla, aivan tien viereaaä, mutta kuitenkin niin montussa, että sitä ei nähnyt tieltä. Kävimme ajamassa moreeniharjulla, joka oli yhtä komea, kuin punkaharjun harjualue konsanaan. Siellä oli salpausselän harjanteen molemmilla puolilla nätit mustat lammet. Sitten käytiin vielä katsastamassa silmälammet, jotka korkealta katsottuna varmasti muistuttivat silmiä. Ne olivat pieniä ja aika soistuneita, mutta kuitenkin kauniita. En tiedä, oliko lampien vedellä yhteyttä toisiinsa, ne olivat todella lähellä toisiaan.

Vierailimme myös pikaisesti leirintäalueella, jossa kanootit oli jo tuotu esille. Se oli hieman hassua, kun taivaalla oli mustat pilvet ja hirvittävän kylmä tuuli.

Tällaista kotiseutumatkailua oli mukava tehdä. Kun illalla ajelimme takaisin kotiin, alkoi kuitenkin sataa räntää. Ja sitähän saatiin vielä tänänkin (2.5.)

Mökki kesäkuntoon ja wappua, sitä wappua

Viimein innostuin kirjoittelemaan lisää tähän aloitettuun blogiin. Jes - tähän blogiin saa laitettua kerralla, monta kuvaa, joten tämä helpottaa asiaa. Lauantaina 28.4.07 mentiin laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Kuten kuvasta näkyy, järvi oli auki - sitä se on ollut jo miltei kuukaudenpäivät. Lueskeltiin mökkipäiväkirjaa samalta ajalta viimevuonna ja kävi ilmi, että järvi oli wappuna vielä jäässä. Jonkinlaista ilmastonmuutosta lienee havaittavissa. Maaliskuussa kun kaikki lumet sulivat pois ja oli todella ihania ja aurinkoisia päiviä. Sitä luuli, että kevät se sieltä pilkottaa, mutta mitä vielä. Lauantaina tuuli oli kova ja lämpöä vaivaiset +10 astetta. Vaikka uskalsimme saunomaan, niin varvas sanoi laiturin päässä veteen kosketettuaan, että järveen ei ole menemistä - ainakaan vielä. En osaa sanoa veden lämpötilaa, sillä tätsykkä oli jättänyt lämpömittarin vielä toistaiseksi kaupunkiin. Mutta muuten oli aivan ihanaa rapsutella pihaa ja puuhailla ulkohommissa. Kipeäksihän siitä tuli, kun ei ollut harrastanut ruumiillista liikuntaa koko talvena, mutta kyllä sen kesti, kun palkkiona oli sauna ja mukava olo illalla.

Sunnuntaina me visiteerattiin Taipalsaaren ja Suomenniemen luonnossa pikkuisen, mutta siitä kerron toisessa kirjoitelmassa. Kerron vain sen verran, että illalla, kun ajelimme takaisin alkoikin sataa räntää, ja kunnolla...

Wappu - se suuri suomalainen työnjuhla... Wapun aatonaamulla kun heräsimme, maata peitti kauniisti valkoisena kiiltelevä 5 cm hanki, JES - wappua parhaimmillaan. Sen siliän tien kariutui ajatukset uudelleen mökille lähdöstä. No eihän se haitannut, sillä olihan supermarkettiinkin mentävä. Naapurin hehtaarihalliin ei kuitenkaan ollut mitään asiaa, sillä siellä oli autojono miltei meidän tien risteykseen saakka. Ajelimme sitten toiseen, ei niin täyteen hehtaarihalliin. Sieltä sitten löytyikin kaikki tarvittava ja tarpeeton. Olut oli yllättäen tarjouksessa ja otimme sitä sitten heti monta boksia matkaan. Koska me ei iletty ostaa sitä kerralla enemmän, mentiin kauppaan lounaan jälkeen uudelleen ja ostettiin lisää. Siitä sitä on hyvä kesällä juhlia...

Haalarikansaan en törmännyt wapun aikaan, vaikka kuulun tällähetkellä itsekin kyseisen kansanjoukon edustajiin. Katsoimme kuitenkin parhaimmaksi olla menemättä keskustan ryysikseen ja olla tälläkertaa ihan rauhassa.

Itse työnpäivänä, juhlistimme Valpuria kokoontumalla tätsykän luo perinteiseksi käyneeseen peli-iltaan. Kutsumme kokoontumisiamme illoiksi, vaikka usen aloitammekin ne jo iltapäivällä. Koska oli wappu, oli meillä sentään jotain wappuun liittyvääkin - ilmapalloja, vesi sellaisia. Otettiin sitten ulkona matsia, että kenellä kestää pallot ehjinä kauiten, kun niitä heitellään. Kuvasta voi päätellä, että mitä meikäläiselle tapahtui ;-) Hauskaa kuitenkin oli ja kaikki pallot saatiin rikki. HIH. Loppuillasta pelattiin rummikubia ja antoipa tätsykkä siipalle maistiaisiksi oikeaa simaakin, itsekun olin unohtanut moisen perinteen tältä vuodelta kokonaan.

Nyt tarttee lopetella, sillä eiköhän tässä ole jatketta tähän blogiin jo vaikka kuinka. Kerron myöhemmin muista asioista ja päivittelen kuvia lisää myös picasa-albumiin.

Tekniikka on ah - niin ihmeellistä 18.4.07

Innostuinpa tällä viikolla kaikenlaiseen tekniikkaan... Ensin sain laitettua kuvia nettiin ja nyt sen lisäksi innostuin sitten blogistiksikin. Vaikka tämän valmiiksi annetun homman pohjalta on helppo tehdä, onnistuin silti kämmäämään ja sain aikaiseksi 2 blogia - onneksi samojen sivustojen alaisuuteen. No hetken asetuksissa pyörittyäni sain homman kohdalleen ja poistin sen ylimääräisen :-)

Katsotaan, että mistä asioista alkaa runosuoni suoltaa asiaa...
Ihanaa kevään alkua siihen saakka! Itse nautin nyt tänään kevään ensimmäisestä sadepäivästä - on ihanaa, kun pöly viimeinkin laskeutuu takaisin maankamaralle.