Kävimme kotiseutumatkalla tutustumassa minun kotiympäristööni. Laitan tähän blogiin muutamia kuvia ja hieman selitystä reissultamme. Loput kuvat laitan picasa-albumiini.Ensimmäinen pysähdys oli Taipalsaaren Leväsen sillalla. Se on kuulema merkitty jossain tilastoissa yhdeksi Suomen kauneimmista paikoista. Valitettavasti ottamani kuva ei tuo paikan kauneutta esille, koska oli erittäin pilvinen päivä. Sillan molemmilla puolilla on kuitenkin Saimaa, joten maisemat ovat mahtavat. Vesi seuraakin mukavasti koko matkan Lappeenrannasta Suomenniemeelle saakka, joka siis oli matkamme pää. Ajelimme mutkaisempaa pikkutietä pitkin, tai siis minä ajoin, jotta toinen sai katsella rauhassa maisemia ja ottaa valokuvia.
Seuraava pysähdyspaikkamme olikin sitten Savitaipaleen puolella Kaijanlammen pysähdyspaikalla. Näppäsin sieltäkin kuvan, mutta tuulista ja kylmää oli tänäänkin.
Sitten vuorossa oli Kärnäkoski, lotjasatama, vanha vuorilinnoitus ja Aleksandr Suvorovin rakennuttama linnoitus. Suvorov rakennutti linnoituksen vuonna 1793. Se on osa suurempaa linnoituskokonaisuutta, joita rakennettiin Suomen itärajalle silloisen Pietarin puolustuslinjalle. Linnoituksessa kesäasukkeina on kymmenpäinen lammaslauma pitämässä huolta valleista. Aika kätevä tapa leikata ja lannoittaa nurmikkoa samalla. 
Lotjasatama on peräisin kaudelta, jolloin metsäteollisuus oli Suomessa suuri teollisuuden muoto. Kaukaan tehtaat hankki maan Kuolimojärven ympäristöstä saatavan puutavaran siirtoon hinaajilla ensiin rantaan ja sieltä lyhyttä maarataa pitkin Saimaalle. Kun toiminta loppui, hinaaja-lotjat jätettiin satamaan lahoamaan. Lotjien jäännökset näkyvät yhä vieläkin satamassa.
Vuorilinnoituksesta en nyt tähän hätään löytänyt paljon historiikkia. Savitaipaleen nettisivuilla sanottiin, että se liittyi Suvorovin linnoitusketjuun. Kokolailla Vuorilinnoitus oli kuitenkin jo paljon rapistuneempi, kuin itse linnoitus. Vuoren päällä oli kuitenkin mahdollista nähdä jonkinlaiset vallit.
Sitten pysähdyimme pikaisesti Partakoskella, joka myös kuului aikanaan Suvorovin linnoituskejuun. Itse en kuitenkaan tiedä, missä linnoitus siellä sijaitsee. Ihailimme kuitenkin Partakosken kuohuja ja kaunista vanhaa siltaa. Metsäteollisuuden aikaan myös Partakoskea käytettiin tukkien uittamiseen Kuolimolta Saimaalle. Nykyisin se ei enää onnistuisi, sillä koskeen on palautettu kivet.
Lotjasatama on peräisin kaudelta, jolloin metsäteollisuus oli Suomessa suuri teollisuuden muoto. Kaukaan tehtaat hankki maan Kuolimojärven ympäristöstä saatavan puutavaran siirtoon hinaajilla ensiin rantaan ja sieltä lyhyttä maarataa pitkin Saimaalle. Kun toiminta loppui, hinaaja-lotjat jätettiin satamaan lahoamaan. Lotjien jäännökset näkyvät yhä vieläkin satamassa.Vuorilinnoituksesta en nyt tähän hätään löytänyt paljon historiikkia. Savitaipaleen nettisivuilla sanottiin, että se liittyi Suvorovin linnoitusketjuun. Kokolailla Vuorilinnoitus oli kuitenkin jo paljon rapistuneempi, kuin itse linnoitus. Vuoren päällä oli kuitenkin mahdollista nähdä jonkinlaiset vallit.
Sitten pysähdyimme pikaisesti Partakoskella, joka myös kuului aikanaan Suvorovin linnoituskejuun. Itse en kuitenkaan tiedä, missä linnoitus siellä sijaitsee. Ihailimme kuitenkin Partakosken kuohuja ja kaunista vanhaa siltaa. Metsäteollisuuden aikaan myös Partakoskea käytettiin tukkien uittamiseen Kuolimolta Saimaalle. Nykyisin se ei enää onnistuisi, sillä koskeen on palautettu kivet. Matkamme pää olikin sitten Suomenniemellä. Äitmuori 
lähti näyttämään meille monta löytämäänsä pilkkipaikkaa, eli kauniita pikkulampia, joita oli metsän siimeksessä. Vierailimme Laihalammella ja lammella, joka oli sähkölinjan alla, aivan tien viereaaä, mutta kuitenkin niin montussa, että sitä ei nähnyt tieltä. Kävimme ajamassa moreeniharjulla, joka oli yhtä komea, kuin punkaharjun harjualue konsanaan. Siellä oli salpausselän harjanteen molemmilla puolilla nätit mustat lammet. Sitten käytiin vielä katsastamassa silmälammet, jotka korkealta katsottuna varmasti muistuttivat silmiä. Ne olivat pieniä ja aika soistuneita, mutta kuitenkin kauniita. En tiedä, oliko lampien vedellä yhteyttä toisiinsa, ne olivat todella lähellä toisiaan.
lähti näyttämään meille monta löytämäänsä pilkkipaikkaa, eli kauniita pikkulampia, joita oli metsän siimeksessä. Vierailimme Laihalammella ja lammella, joka oli sähkölinjan alla, aivan tien viereaaä, mutta kuitenkin niin montussa, että sitä ei nähnyt tieltä. Kävimme ajamassa moreeniharjulla, joka oli yhtä komea, kuin punkaharjun harjualue konsanaan. Siellä oli salpausselän harjanteen molemmilla puolilla nätit mustat lammet. Sitten käytiin vielä katsastamassa silmälammet, jotka korkealta katsottuna varmasti muistuttivat silmiä. Ne olivat pieniä ja aika soistuneita, mutta kuitenkin kauniita. En tiedä, oliko lampien vedellä yhteyttä toisiinsa, ne olivat todella lähellä toisiaan. Vierailimme myös pikaisesti leirintäalueella, jossa 
kanootit oli jo tuotu esille. Se oli hieman hassua, kun taivaalla oli mustat pilvet ja hirvittävän kylmä tuuli.
Tällaista kotiseutumatkailua oli mukava tehdä. Kun illalla ajelimme takaisin kotiin, alkoi kuitenkin sataa räntää. Ja sitähän saatiin vielä tänänkin (2.5.)
kanootit oli jo tuotu esille. Se oli hieman hassua, kun taivaalla oli mustat pilvet ja hirvittävän kylmä tuuli.Tällaista kotiseutumatkailua oli mukava tehdä. Kun illalla ajelimme takaisin kotiin, alkoi kuitenkin sataa räntää. Ja sitähän saatiin vielä tänänkin (2.5.)
No comments:
Post a Comment